keskiviikko 3. elokuuta 2011

Kiinostuskartoitus Hollandin mukaan

Hollandin teorian kehitystausta on piirreteoreettinen. Holland on pyrkinyt luomaan teorian, joka on pelkistetty, johdonmukainen ja käytännöllinen. Hollandin teorian rakentelu alkoi hänen kokemuksistaan henkilöstövalintojen arvioinnista USA:n armeijan palveluksessa. Holland lanseerasi (1959) persoonallisuus – ja työympäristötyypit. Holland esittää, että koska ammatilliset intressit ovat ilmaisua yksilön persoonallisuudesta, noiden intressien kuvailu on myös yksilön persoonallisuuden kuvailua. Hollandin teoria kykeni löytämään selkeitä yhteyksiä persoonallisuuspiirteiden ja niitä vastaavien ammattien kesken. Hollandin tapa lähestyä on struktuaalis-interaktiivinen.

Struktuaalis-interaktiivinen lähestymistapa:

-         ammatillinen suoriutuminen
-         urakuvaus
-         työtyytyväisyys

edelliset riippuvat olennaisesti siitä, kuinka yhteensopivia (kongruentteja) yksilön persoonallisuus ja työympäristö ovat ja millaiset ovat yksilön oppimisvalmiudet.


Hollandin teorian lähtökohdat:

Ihmiset oppivat ammatillisen suuntautumisensa oman persoonallisuuden ja ympäristönvuorovaikutusprosessissa. Nuorelle voi kehittyä harrastuksia, joihin ympäristö voi suhtautua kielteisesti tai myönteisesti. Harrastuksista voi kehittyä taitoja, mikä voi johtaa ammatillisten kiinnostusten kehittymiseen.

Koko prosessissa kehittynyt yksilön persoonallisuus:

-    minäkuva
-    ympäristön hahmotus
-    arvot
-    tavoitteellisuus
-         toimintatapa
-         reagointimalli ympäristön palkintoihin
-         selviytymisstrategiat
-         persoonallisuuden piirteet
-         taidot


Hollandin kuusi persoonallisuustyyppiä:

Realistinen ( realistic R) tyyppi suosii realistisia, konkreettisia työtehtäviä ja rooleja ja pitää itselleen vieraana sosiaalisia työtehtäviä ja rooleja, suuntautuu arvomaailmassaan konkreettisiin asioihin ja taloudelliseen turvallisuuteen. Taidoissa korostuvat fyyiset ja tekniset taidot, mutta vähemmän sosiaaliset. Käytännöllinen ja konkreettinen toiminta näkyy myös luonteenpiirteissä. R tyypit oppivat parhaiten käytännön esimerkein.

Intellektuaalisen (investigative I)  I tyypin kiinnostuksen kohteina ovat  tiedepohjaiset, fyysiseen tai kulttuuriseen liittyvät ammatit. Arvoissa korostuvat älyllisyys ja loogisuus, mutta vieraina koetaan johtavan tyypin arvot, kuten taloudelliset tavoitteet. Oppmistaidot liittyvät tieteellisten tai tiedollisten ongelmien ratkaisukykyyn, mikä näkyy ajattelutavassa analyyttisyytenä, kriittisyytenä, uteliaisuutena ja riippumattomuutena.

Taiteellinen (artistic A)tyyppi suuntautuu taiteellista tulkintaa tai luomista edellyttäviin ammatteihin ja välttää tiedollisesti, täsmällisesti määriteltäviä (konventionaalisia) työtehtäviä. Ongelmat ratkaistaan intuitiivisesti, ilmaisevuus ja originaalisuus ovat taiteellisen typin tapoja oppia sekä ratkaista työssä ongelmia. Avoimuus, omiin tuntemuksiin pohjautuminen ja riippumattomuus ovat taiteellisen tyypin tuntomerkkejä oppimisessa.

Sosiaalinen (social S) tyyppi suuntautuu kasvatukseen, opetukseen ja terveydenhuollon ammatteihin. Sosiaalisen tyypin toimintatapoihin kuuluu ihmissuhteiden huomioiminen ja vuorovaikutussuhteisiin vaikuttaminen. Oppiminen tapahtuu parhaiten konstruktiivisen mallin myötä. Empaattisuus, yhteistoiminnallisuus ja kärsivällisyys ovat leimaavia sosiaalisen tyypin oppimiselle.

Johtava (enterprising E) tyyppi suuntautuu toimintaan, joka edellyttää muiden ohjausta (manipulate) organisaation tai taloudellisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja välttää havannoivia, symbolisia tai systemaattisia toimia. Kompetensseissa korostuvat johtajuuteen, henkilösuhteisiin ja vaikuttamiseen liittyvät taidot.

Konventionaalinen (conventional C) tyyppi suuntautuu selväpiirteisiin, systemaattisiin tietojen käsittelyyn liittyviin tehtäviin kuten laskennallisiin ja toimistotehtäviin liittyviin ammatteihin.

Lähde: Holland, J. L. 1973. Making Vocational Choices, A theory of careers. Eaglewood Cliffs, N. J.: Prentice-Hall.

maanantai 21. helmikuuta 2011

Aistihavaintokanavatesti käytännössä

Väitöskirjaa tekevä lukihäiriöstä kärsivä diplomi-insinööri kertoo, miten oppimistyylitestien kautta löysi oman tavan oppia parhaiten

Yhteishyvä-lehden artikkelissa on rohkaiseva ja kiinnostava kertomus siitä, kuinka oppimistyylitestit auttavat merkittävästi haasteellista oppijaa. Espoolainen insinööri on antanut kasvot erilaiselle oppijalle.

Aistihavaintokanava-oppimistyylitesti

Oppimistyyli on tiedon käsittelyyn kuuluva tai tapoja hankkia tai käsitellä tietoa.
Oppimistyylin sanotaan olevan pysyvä ominaisuus, mutta kun tiedät oman tyylisi, voit suunnitella opiskelusi sen huomioiden.
Yksi oppimistyyliin vaikuttava tekijä on oma tärkeä aistikanava. Se ratkaisee, mitä huomaat maailmassa ja toisaalta sen, minkä asioiden on oltava kunnossa, jotta olisit tyytyväinen. Omaa tärkeää aistikanavaa voi arvioida seuraavien esimerkkien avulla.

Aivopuolisko- eli havaintokanavatesti

Erilaisten oppimistyylien perustana on esitetty olevan (Prashnig1996) oikean tai vasemman aivopuoliskon dominanssi, ajattelutyylien erilaisuus ja aivojen tiedon prosessointi. Siksi aivojen tapa käsitellä tietoa vaikuttaa yksilön oppimisen kaikkiin muihin tyylielementteihin. Tämän teorian valossa, on tiedettävä, mitä eroja vasenta aivolohkoa vahvemmin hyödyntävän, analyyttisen oppijan ja oikeaa aivolohkoa hyödyntävän holistisen oppijan välillä on. Tällaista tulkintaa voidaan pitää mielenkiintoisena siksi, että sen mukaan ero on kuin yöllä ja päivällä. Eroja voidaan tarkastella viidellä oppimiseen vaikuttavalla osa-alueella, joilla analyyttisillä ja holistisilla on täysin erilaiset tarpeet.

maanantai 31. tammikuuta 2011

Opitun reflektointivaihe ja sitä tukevia opetusmenetelmiä

Tämä artikkelisarja käsittelee oppimisprosessin eri vaiheita ja kuhunkin soveltuvia opetusmenetelmiä. Reflektointivaihe on neljäs ja viimeinen vaihe.

Uusimmat oppimisteoriat painottavat reflektointia oppimiseen kuuluvana tärkeänä vaiheena. Reflektio on omien uskomusten oikeutusten tutkimista. Siihen kuuluu taito nähdä tilanne useista näkökulmista ja kyky etsiä vaihtoehtoisia selityksiä tapahtumille.

Opitun aineksen koostamis- ja soveltamisvaihe ja sitä tukevia opetusmenetelmiä

Tämä artikkelisarja käsittelee oppimisprosessin eri vaiheita ja kuhunkin soveltuvia opetusmenetelmiä. Koostaminen ja soveltaminen on kolmas vaihe.

Pruukin mukaan koostaminen on asian tai ilmiön olennaisten piirteiden jäsentämistä ja kantavien rakenteiden muodostamista. Osittain tätä tapahtuu jo oppimisprosessin edellisessä, uuden asian prosessointi –vaiheessa. Tärkeää on saada opiskelijat pohtimaan, mikä asiassa tai ilmiössä on olennaista ja perustavaa, mitkä ovat asian tai ilmiön olennaiset periaatteet tai lainalaisuudet ja mihin kaikkeen ne liittyvät.

Uuden aineksen prosessointivaihe ja sitä tukevia opetusmenetelmiä

Tämä artikkelisarja käsittelee oppimisprosessin eri vaiheita ja kuhunkin soveltuvia opetusmenetelmiä. Uuden aineksen prosessointi on toinen vaihe.

Orientoitumisvaiheen jälkeen oppimisprosessissa on vuorossa uuden aineksen prosessointi. Pruukin mukaan uuden tiedon ja taidon prosessoinnissa opetuksen tehtävänä on auttaa opiskelijaa tarkentamaan, täydentämään ja laajentamaan aikaisemmin oppimaansa.